Aphyosemion striatum kuuluu Länsi-Afrikan värikkäimpiin killilajeihin. Koiraiden kylkiä hallitsevat punaiset vaakaraidat, jonka taustalla vaihtelevat sinisen, keltaisen ja vihreän sävyt. Evät ovat kirkkaan kelta-punaiset, rintaevissä on sininen hohto. Selkä on etenkin varttuneemmilla koirailla kullanhohtoinen.

Laji on kotoisin Gabonin ja Päiväntasaajan Guinean alueilta. Siitä on harrastuksen parissa lukuisia eri populaatioita, ja käytännössä katsoen kaikki striatumit ovat viljeltyjä. Lajia ei juurikaan viljellä kaupallisesti, mutta sen suosion vuoksi sitä päätyy ajoittain kaupalliseenkin levitykseen killiharrastajien akvaariohuoneista.

Lajille tyypillinen luonnonympäristö on lähellä rannikkoa sijaitseva matala, monivuotinen metsäpuro, lampi tai suo, jossa vesi on seisovaa tai hitaasti virtaavaa. Vesi pysyy kohtalaisen viileänä varjostavien kasvien ansiosta. Rannanläheisyydestä huolimatta lajia löytyy ainoastaan makeasta vedestä.

Pitämäni populaatio GEMLCG 07/61 on kotoisin Päiväntasaajan Guineasta. Sen toivat Eurooppaan Espanjan killiseuran jäsenet Malumbres, Lora, Capilla ja Gonzales vuonna 2007. Populaatiokoodi muodostuu, kuten yleensä, keräysmaan nimestä (GE = Guinea Equatorial) sekä keräysmatkalle osallistuneiden sukunimien ensimmäisistä kirjaimista (MLCG). 07 viittaa keräysvuoteen 2007 ja 61 keräyspaikkaan aikajärjestyksessä: kyseinen populaatio on siis kotoisin 61. biotoopista, jonka kyseinen retkikunta dokumentoi. Keräyspaikka on nimetty ’Carretera Acacayong - Bata’. Bata on alue Päiväntasaajan Guinean rannikolla.

Hoidoltaan laji on hyvin mutkaton, se menestyy hyvin Suomen pehmeässä hanavedessä. Laji on luonteeltaan vilkas, muttei aggressiivinen, ja soveltuu hyvin seura-akvaarioonkin. Laji on tyytyväinen huoneenlämmössä, ja akvaarion lämpötilan tulisi olla alle 25°C suurimman osan vuodesta. pH voi vaihdella happamasta lievästi emäksiseen, ja kokonaiskovuus nollasta kymmeneen. Virtauksen ei tule olla kovin voimakas.

Laji kutee muiden monivuotisten lajien tapaan tiheään, hienolehtiseen kasvillisuuteen. Kasvatustarkoituksessa kutualustaksi kelpaa hyvin akryylilankainen kutumoppi, joka voidaan tarkastaa munien varalta muutaman päivän välein. Munat voi siirtää kehittymään pieneen vesiastiaan, josta kuoriutuneet poikaset siirretään muutaman litran vetoiseen kasvualtaaseen. Ensiruoaksi soveltuu vastakuoriutunut artemia ja mikromadot, josta voidaan muutaman viikon jälkeen siirtyä hienonnettuun kuivaruokaan. Koiraat saavat tyypillisen värinsä noin 3kk:n iässä.

A. striatum ei kuulu sukunsa innokkaimpiin hyppijöihin, mutta muutaman yksilön olen löytänyt akvaarion ulkopuolelta. Pintakasvillisuus hillitsee hyppyviettiä ja tarpeeksi matala vedenpinta estää kaloja päätymästä lasien väärälle puolelle. Kansilasit eivät sinänsä ole siis pakolliset, mutta jos sellaisiin on mahdollisuus, ne kannattaa pitää kiinni.